Inskriptioni oli oikeassa. Peto löytyy anglosaksien omista lähteistä suolta. Anglosaksien kirjallinen maasto kertoo pedosta suolla, esimerkiksi Beowulf, Gutlach ja Maxims II (“maksiimit”).
Mearcsteapa on suonkulkija, joka mainitaan Beowulfissa. Aivan kuten inskriptiostani tulkitsin kirjaimellisesti; suonkulkija (katso vaikkapa blogin tarina Peto; kirjoitin siihen: “… Luonnonolosuhde, joka voi synnyttää outoja ja pelottavia kertomuksia ja tarinoita. Se kulkee yksin suolla, rämeellä silloin, kun mikään inhmillinen ei sinne uskaltaudu ja kosteikkojen hyönteisetkin paahtuvat kuoliaiksi. Se on suonkulkija…”). Mearcsteapa on muinaisenglantia ja tarkoittaa “marsh-stepper” eli suonkulkija. Beowulfissa ja “maksiimeissa” mearcsteapa on Þyrs. Me emme tiedä, mitä Þyrs [thyrs] tarkoittaa mutta se asuu suolla ja on vaarallinen silloin, jos se joutuu astumaan suon ulkopuolelle. Jotkut tutkijat arvelevat thyrsin tarkoittavan demonia, jättiläistä, hirviötä tai jopa velhoa. Beowulfissa Þyrs asuu vieläpä rajaseudulla, josta kirjoitin viimeksi roomalaisena rajaseutuna ja rannikkovarustuksina, castellumeinakin, Britanniassa, myös Britannian itäisen osan suolinnoituksina, ja saksonilaisella rannikolla. Anglosakseille suo saattoi olla mearc tai mor tai fenn. Mor ei tarkoita samaa kuin moor eli nummi; Beowulfissa moria käytetään fennin kanssa synonyymeinä. Moria saatettiin käyttää muinaisenglannissa myös tarkoittamaan korkealla olevaa paikkaa, joka oli eristäytynyt ja hylätty.