Kehostani on tullut syvän ja kylmän Thorin joen asukas yrittäessäni selvittää eräiden riimujen salaisuutta niiden kontekstissaan itselleni merkittävään tieteelliseen artikkeliin, jonka yritän julkaista. Tänään heräsin unesta tajutessani, että olen tehnyt hirveän virheen tulkinnassani. Unessani ymmärsin ne kohdat, joissa virhe on. Joku unessani kehotti minua katsomaan syvemmälle. Look deeper. Ja ravisti minut hereille.
Uneenkiipijä se ei ollut, tuo delta-aivoaaltojen luomus, joka syntyi luomaan yhteyksiä tutkimukseni dispositioille (katso aiempia blogitarinoita), ei, ja koska uneenkiipijä puhuu pehmeästi kuiskaten. Entiteetti, joka unissani valvoo tällä kertaa, on sama, joka puhui unessani, kun aloitin riimujen tutkimisen ja kertoi, että mitä tapahtuu sellaiselle ihmiselle, joka ymmärtää riimujen salaisuuden. (Tähän en palaa ikinä enempää, olen kertonut tämän aiemmin, että en ikinä kerro, mistä uneksin).