Muutama blogitarina sitten odotin kohtaamista pedon kanssa, — mitä ei tullutkaan.
Ei tietenkään, huomaan nyt jälkeenpäin, sillä varhaiskeskiaikaisen riimumagian menneisyyden aaveet unissani kertoivat minulle, mitä tapahtuu sellaiselle kuolevaiselle, joka omaa avaimet riimujen tulkitsemiseen. Se uni oli niin kauhistuttava, enteellinen, että en koskaan siitä ääneen puhu kenellekään. Mutta tieteellisen tutkimusprosessini ohessa kulkeva(t) — mikrohistorioitsijoille ja etenkin mikrostorian luojille tyypillinen, mitä suuntausta itse edustan — tutkimusprosessin metanarratiivi(t), jo(i)ta tähän blogiin heijastan, selittää(vät) itselleni monipolvisen tutkimukseni dispositioiden välisiä mahdollisia yhteyksiä, — jotka rakentuvat näiden metanarrativien kautta varsin yllätyksellisillä tavoilla osoittamaan rationaliteettia itse tieteellisessä tutkimuksessani.