Olen nyt etsinyt sitä toista tuntematonta riimua ja sen konteksteja 1000-luvun käsikirjoituksista. Riimun esiintymisen tietyt kaksi kodeksia tunnetaan kyllä, vaikka riimun merkitystä ei ollenkaan tunneta; vain tiettyjä oletuksia on olemassa sen äännearvoista, jotka eivät ole ollenkaan varmoja, ja myöskin riimun nimi on epävarma ja tuntematon nykykielillä. Halusinkin nähdä riimun piirrettynä noihin käsikirjoituskodekseihin tuhatluvun oppineen käsillä ja mielenmaisemalla.
Category: Uncategorized
-
Sudenhetki
Kehostani on tullut syvän ja kylmän Thorin joen asukas yrittäessäni selvittää eräiden riimujen salaisuutta niiden kontekstissaan itselleni merkittävään tieteelliseen artikkeliin, jonka yritän julkaista. Tänään heräsin unesta tajutessani, että olen tehnyt hirveän virheen tulkinnassani. Unessani ymmärsin ne kohdat, joissa virhe on. Joku unessani kehotti minua katsomaan syvemmälle. Look deeper. Ja ravisti minut hereille.
-
Unohdettu kohtaaminen
Näiden blogitarinoiden ensimmäisessä tarinassa etsin erästä kirjainta varhaiskeskiaikaisista käsikirjoituksista, sillä oman inskriptioni kautta tulkittuna varhaiskeskiaikaisten lukemisen ja tekstintuottamisen tapojen avulla ymmärrettynä tiesin, että tuo tietty kirjaimen muoto oli jo tuolloin olemassa, eikä vasta monia satoja vuosia myöhemmin.
-
Kuninkaantekijä
Kun nyt kirjoitan tieteellistä artikkelia, josta aiemmin mainitsin, tutkimani inskription alkuperästä ja konteksteista, havaitsin tämän kyseisen tutkimukseni aineiston rajauksessa jotain outoa ja yllättävää: koko aineisto on peräisin ainoastaan kahden toisiaan lähellä olevan paikkakunnan arkeologisesta datasta. Puhutaan muutaman kymmenen kilometrin etäisyyksistä. Toiseen paikkakuntaan sijoittuva aineisto on peräisin ajallisesti hyvin pitkäaikaiselta hautausmaalta. Toki kyseinen inskriptio on silti aiemmin ajoitettu parinsadan vuoden välille myöhäiseen rautakauteen. Usein Suomessa(kin) hautausmaat voivat olla toiminnassa jopa tuhat vuotta tai ylitse. Suomessa on monia hautausmaita, joista löytyy hautoja pronssikaudelta, jopa kivikaudelta rautakaudelle ja keskiajalle. Mielenkiintoinen on myös ilmiö, jossa esihistoriallisen ja historiallisen hautausmaan kupeeseen on rakentunut modernin ajan hautausmaa, kuten asuttamani rämeen viikinkien hautausmaan kohdalla on käynyt. Samankaltainen ilmiö koskee joskus myös asutustiloja: on havaittu arkeologista dataa, jossa samalla paikalla on ollut asutustila, siis talo, jopa pronssikaudelta myöhäiselle rautakaudelle. Paikalta nousee modernina aikana arkeologisia löytöjä, ja kappas kummaa, paikalla on vieläkin asuttu modernin ajan maatalo. Viikinkiaikana myöskin hautausmaat rakennettiin talojen läheisyyteen Suomessa.
-
Uneenkiipijä saapuu pian
Se alkoi siten, että iso vesihämähäkki kipusi taas avoimesta ikkunastani sisään piiloon hohteelta. Löysin sen käpertyneenä ikkunani alle, ja kuolleena. Seuraavana päivänä saimme itämaisesta kaupasta siellä käydessämme kotiimme oudon vieraan. Ristin sen enteellisesti Jimiksi. Olento on leikkisä ja seurallinen. Se juoksee tummalla puuta imitoivalla lattiallani isot etusaksensa ojossa, kunnes laitan sormen eteen, jolloin olento pysähtyy ja vetää sakset taakse ja sitten työntää saksensa eteen kohti sormiani. Se on joko Xysticus Ferox tai Xysticus Audax. En ole vieläkään kyennyt olentoa tunnistamaan täysin varmasti. Se on Thomisidae-perheeseen kuuluva pieni rapuhämähäkki. Ferox näyttää olevan kotoisin todellakin pohjoisesta Amerikasta, Pohjois-Carolinasta, Teksasista, New Yorkista, New Jerseystä. Audaxia esiintyy Suomessakin. Joskus jopa asiantuntijatkaan eivät kykene rapuhämähäkkejä tarkasti toisistaan tunnistamaan, koska niiden väritys muuttuu eri ikävaiheissa. Luotan olennon ilmiselvään kuiskaukseen minulle sen nähdessäni: Jim. Tapasin otuksen ensimmäisen kerran eteisessämme poikani vaatteiden päällä. Ajattelin sitä pölypallona ja kosketin kynnelläni, kunnes pölypallo lähtikin juoksemaan. Ja katsoin, että en ole ikinä nähnyt tuollaista hämähäkkiä, vaikka lapsena elin maasta ja puissa. Sitten tulikin kiire laittaa olento purkkiin tunnistuksen ajaksi, sillä kyseessä olisi voinut olla myös myrkyllinen eläin. Myöskin internet mainitsee olennon varsin hauskana ja leikkisänä otuksena. Joku toinen on sitä mieltä, että otus on aggressiivinen. Itse tulkitsin toisin; Jim on seurallinen suorastaan. Ja harmiton se on. Ensinnäkin sen löytäessäni se leikki kuollutta. Kun nostin poikani vaatetta, sen alta juoksi pieni musta oma kotihämähäkkimme, ainakin neljä kertaa pienempi kuin Jim. Kun Jim-otus lähti juoksemaan pitkin lattiaa, se melkein törmäsi meidän kotihämähäkki Mariaan, siihen samaan, joka oli Jimiä vaaninut vaatekasan alla. Jim pysähtyi, heitti etummaiset saksensa eteen ja perääntyi, vaihtoi kurssia. Niin paljon se pientä hämähäkkiä pelkäsi tai kunnioitti. Nyt Jim on ulkona. Vein sen ruohikkoon sen omaan elementtiin — vaanimaan.
-
Salaisuudenpitelijä
Viimeisen vuorokauden ajan olen totutellut ajatukseen, että tiedän jotain, mitä kukaan muu ei ole tiennyt ainakaan viiteen sataan vuoteen, todennäköisesti kuitenkaan tuhanteen vuoteen. Olen salaisuudenpitelijä.
-
Uneenkiipijä viikinkien rämeellä
Se oli kuuman kesäpäivän aamu, kun haamut heräsivät henkiin minulle. Ehkä se oli hohkava kosteus, –joka kuin takapihallani kuivuvan rämeen tavoin löyhkäsi avoimesta ikkunastani sisään niin, että jopa rämeen harvinaisen suuret vesihämähäkit kiipesivät ikkunastani sisään turvapaikkaan varmalta kuolemalta, — mikä kenties saosti ajan spiraalit omituisiin kohtiin keskenään. Viikinkien hautausmaan vieressä olleessa ja arkeologisen datan meille jäljittämässä myöhäisen rautakauden vauraassa ja ulkomaille verkostoituneessa viikinkien sukutalossa kuka ties tunnetut ystävyyssiteet Normandian normanneihin heittivät eteeni varsin omituisen aaveen Tudorien Englannin hovista.
-
Täällä ei lohikäärme lennä, eikä aamurusko idästä tule!
Sattuipa kerran vuonna 885 niin, että viikingit läksivät suurimpaan valtausyritykseen, mitä Ranskassa saivat ikinä aikaiseksi: Seinen suulle koottiin valtava 300 viikinkiveneen ja 12 000 soturin armeija. Tarkoitus oli vallata Pariisi, tuo Länsi-Frankian rikkain urbaani keskus, joka silloin oli rankasti linnoitettu asumus Ile de la Citén saarella, aina 870-luvulta asti viikinkien hyökkäysten vuoksi. Pariisia ympäröi vihamielinen räme. Euroopan kolonialisointi oli vielä pahasti kesken; keskinen Eurooppa koostui soista, rämeistä, ja sankoista läpitunkemattomista metsistä, joita arvaamattomat pedot, sudet, villisiat ja karhut hallitsivat. Esimerkiksi Brittein saarilla asusteli tuolloin vielä susia, joiden tiedetään olleen kookkaita, arktisen suden kokoisia. Uuden ajan alkuun tultaessa ne oli sieltä sukupuuttoon metsästetty.
-
Susiviinin vedessä
Olen joutunut viipyilemään Thorin susiviinillä kostutetulla miekkajoella, ja näyttää siltä, että tutkimukseni selitys lähteekin Pohjolan teräviltä kallioilta ja kylmistä kuusikoista, jotka katsovat Thorin mustaan veteen, joka voi olla matkani, tutkimani historian prosessien määränpää. Olen hämmentynyt ja tajunnut, että tällainen hämmentyminen on kauhun toinen, syvempi aste. Se on kylmä kuin jää kohdun synnytyspoltoissa, eikä se sula.