Neljä vuotta sitten sain valmiiksi kehittämäni historiantutkimuksen näkökulman teorian toisen osan, lähes satasivuisen esseen, jossa tarkastelen tätä teoriaani, näkökulmaa, metodia. Tämä essee pohjustui yhdeksän vuoden takaiseen ensimmäiseen esseeseeni tästä teoriastani.
Niinpä aloin rohkeasti kaivamaan paljon aiemmin inskriptiostani löytämääni yhteyttä tuhannen vuoden taakse kreikankielisiin alkukristillisiin papyruksiin. Ennen sitä kävin päässäni lyhyen keskustelun itseni kanssa ja kirjoitin myös ylös tuon keskustelun. Keskustelun helmi oli se, että kerroin itselleni, että minun on aivan mahdoton sanoa, että mihin perinteeseen inskriptioni sijoitan, joten on aivan yhtä tyhjän kanssa alkaa kaivamaan tuota mystistä, salaperäistä, outoa ja oikeastaan rationaalisesti ajatellen aivan mahdottoman pitkää ajallista yhteyttä inskriptioni ja tiettyjen kreikankielisten papyrusten välillä tai oikeammin niiden sisältämien tietyn kielen rakenteen välillä. Seuraavaksi kerroin itselleni, että kuitenkin tutkimukseni tulee olemaan — jossakin vaiheessa saan sen julki huolimatta sellaisista vaikeuksista, jotka liittyvät väitettyjen tieteellisten löytöjen esittämiseen — pioneeri alallaan, joten minulla on oikeastaan velvollisuus kaivaa kaikki mahdollinen tieto siitä, ja siis myös mahdottomalta näyttävä on läpikäytävä ja tutkittava.
Ilmeisesti benediktiinisen reformin paineessa ainakin Winchesterin alueella galdor tuli yksiselitteisemmin viittaamaan pakanalliseen toimintaan. Tämä ilmenee esimerkiksi Wulfstanin kirjoituksista, joissa tuomitaan galdor. Wulfstan viittaa galdorin laulajilla toimintoihin, jotka liittyvät paholaiseen, velhoihin ja noitiin, ennustajiin ja myrkynkeittäjiin. Arvellaan, että tällaiset galdorin määrittelyt liittyisivät Danelawn läheisyyteen Wulfstanin hallinoimilla kirkollisilla alueilla.
Eikä tuo välitön tieto poikkea aiemmin tähänkin blogiin spekuloimastani tiedosta.
Olen löytänyt inskriptiostani vielä neljännenkin koodin, joka liittyy kiinteästi tuohon kristilliseen kaanoniin, samoin kuin siis se toiseksi löytämäni koodi — ja itse asiassa kolmanneksi löytämäni koodi liittyy myös, lähemmän tarkastelun jälkeen. En ensin ymmärtänyt erästä pientä yksityiskohtaa tarpeeksi syvällisesti, mutta nyt tajuan, että se liittyy tuohon neljänteen koodiin ollen sen avain, ja — tämä neljäs koodi avaa tuon kristillisen kaanonin kirjoittajan persoonan ytimen. Se ikäänkuin kiinnittää dekoodaajan huomion siihen täysin.
Artikkeliani kirjoittaessani olen muuten havainnut, että joudun kirjoittamaan sitä uudelleen ja uudelleen ja siis kirjoittamalla muovaamaan inskriptiostani löytämääni mentaalimaailmaa tutkimuksen debatteihin, jotta löytämäni tulee ymmärretyksi. Inskriptioni mentaalimaailma kertoo tarinoita ja kutoo yhteen muun muassa riimujen fragmentaarista historiaa, lukemisen tapojen historiaa. Tutkimuksessa on aukkoja, joita oma tutkimukseni voi täyttää osaltaan.
Riimujen käyttöhän oli vaihtelevaa; niitä ei voi verrata latinalaisilla kirjaimilla kirjoittamiseen. Esimerkiksi anglosaksien futhorceissa on monia riimuja, joiden äännettä ei tunneta tai joiden ääntämys näyttäisi vaihtelevan ajallisesti ja paikallisestikin. Myös riimujen ulkoasu on muuttuvaa jopa saman ajanjakson sisällä eri kirjoittajien toimesta. Lisäksi on olemassa riimuja, joilla oli ehkä vain tietty symboliarvo, ja usein tuo arvo on meille tuntematon. Ja käsite symboli on edelleen mielestäni väärä, anakronistinen: mielestäni vaikuttaa pikimminkin, että riimujen selite yksittäisten riimujen kohdalla oli prosessi.
Mutta riimua ei löydy yhdestäkään lähteiksi annetuista käsikirjoituksista. Sen visuaalinen vastine kyllä löytyy. Mutta koska runologit ovat riimun jostakin lähteestä löytäneet vuosikymmeniä sitten, niin siten sen täytyy jossakin lähteessä olla. Sinällään kykenen tuon riimun visuaalisella vastineellakin perustelemaan artikkeliani hyvin (tietyistä syistä johtuen), mutta tuo kyseinen riimu tutkimuskirjallisuuden mukaan kuuluu ilmeisimmin varhaisen keskiajan esoteerisiin perinteisiin ja ehkä myös salakirjoituksen luomiseen, joten sen löytyminen viitattavaksi vahvistaisi artikkelini väitteitä.
Artikkelini kirjoitusprosessi on erittäin hyvässä vauhdissa. Kyseessä näyttää olevan sellaisen tason innovatiivisuus, että joudun artikkelin johdannonkin kirjoittamaan useaan otteeseen, jotta siitä tulee mahdollisimman luettava artikkelin lukijoille – luettavuus on yksi kyseisen julkaisijan vaatimista asioista julkaistaville artikkeleille, koska julkaisun lukijakunta koostuu poikkitieteellisesti kaikista tieteentekijöistä ja lisäksi myös tieteen maallikoista.
Nykyisen tutkimuksen mukaan lähinnä rahat kertovatkin viikinkien läsnäolosta alueella. Lisäksi mainitaan eräs rahanlyöjä tanskalaisten lain alueelta, Danelagen alueelta, ja hänen nimensä muistuttaa inskriptiostani. Tämän rahanlyöjän lyömiä rahoja on löytynyt normannien jäänteistä.