Nyt tiedän oman tutkimukseni puitteissa hyvin varmaksi, mikä oli tutkimani inskription esineen käyttöfunktio siinä kirjallisessa ja henkisessä kontekstissa, mihin olen inskriptioni tutkimuksessani sijoittanut. Inskription lukemiseni varhaisen keskiajan lukemisen tekniikoilla, sekä sen analysoimani yhteys aiemmin mainitsemaani erääseen kodeksiin ja tähän kodeksiin valittuun aiemmin mainitsemaani korpuksen erääseen tekstiin paljastavat esineen tarkoituksen. Kyseisen kodeksin tarkoitettua yleisoä ja muuta tarkoitusta ei tunneta, ja on olemassa kokonainen ajallisesti pitkä tutkimusdebatti tästä: tulen artikkelissani ehdottamaan kodeksin käyttötarkoituksen liittyneen inskriptioni esineeseen ja sen konteksteihin, ja näin inskriptio, esine, korpus ja kodeksi muodostavat intertekstuaalisia ja paratekstuaalisia tiloja. Kun puhutaan kodeksin “yleisöstä”, tarkoitetaan sen lukijaa ja kuulijoita, sillä arvellaan, että varhaisella keskiajalla (kuten aikana ennen tätäkin) tekstejä luettiin ääneen muille seurueissa. Nykyajan niin kutsuttua hiljaista lukemista ei ollut juurikaan olemassa.