Olen jo aiemmin tullut lopputulemaan, että tutkimani esineen inskriptio liittyy tanskalaisten lakiin ja ylipäätään angloskandinaaveihin. Hämmentävintä on, että tutkimani esinetyypin inskriptiota on löydetty toiseksi eniten Suomen alueelta esineen löytoälueilta (Eurooppa ja osa Venäjää), sillä tanskalaisen kulttuuripiirin esineistöä löytyy harvoin tuolta ajalta Suomen alueelta, eikä omasta otannastani lainkaan. Anglosaksisia rahoja kyllä alkaa löytymään enenevissä määrin viikinkiajan asutetuilta alueilta Suomen alueelta eteläisestä Suomesta juurikin samalta ajalta, johon oman otantani esinetyypin käytön ajoitan. Vaikuttaa siltä, että lounaisesta Suomesta, Hämeestä ja Vakka-Suomesta oli kontakteja ja verkostoja esimerkiksi Birkaan ja Mälarin laaksoon, nykyisen Ruotsin puolelle siis, Balttian alueelle, Novgorodiin, Rusien maille, Karjalaan ja Laatokalle, Bysanttiin ja kalifaattiin asti mutta ei liiemmälti juuri Tanskaan. Tanskan alue ei siis tunnu löydöissä näkyvän. Voisi kuvitella, että jos verkostoja oli Tanskan alueelle tai kyseisen kulttuuripiirin verkostoihin, niin myös edes jotakin esineistöä olisi päätynyt hautoihin Suomen alueella.
Month: August 2024
-
Birka
Aiemmin kirjoitin siitä, että on outoa, että pieni otantani tutkimistani inskription sisältävistä esineistä osuu vain parinkymmenen kilometrin säteelle toisistaan. Otantani koostuu niistä inskriptioista, joissa tutkimani inskription kryptografia on selvimmin nähtävissä, ja jotka haluan artikkelissani esitellä. Puolet otantani inskriptioista on jopa samalta hautausmaalta, toinen puoli muutaman kilometrin matkan päässä olevasta eräästä nykyisestä kunnasta irtolöytöinä. “Irtolöytö” tietenkin harvemmin todella tarkoittaa esinettä, joka on vaikkapa matkan päällä hukattu, vaan aika usein paikalta sitten kuitenkin voi paljastua hautausmaa tarkemmissa tutkimuksissa. Näin on todennäköisesti toisessa näistä irtolöytötapauksesta, mutta toinen löytö vaikuttaa ehkä olevan todella aito irtolöytö. Kiehtovaa on silti keskustelu siitä, että mitä tarkoittaa hautaus myöhäisrautakaudella. Olen aiemmin tässä blogissa ottanut esille mahdollisten uhripaikkojen käsitteellisen sekoittumisen hautaukseen. Pohjois-Suomessa on tutkittu Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan aluetta, jolla vaikuttaa väestö vaihtuneen kokonaan myöhäisrautakaudella. Aiemmin tutkimuksessa paikkaa luonnehtivat irtolöydöiltä vaikuttavat löydöt, mutta uudempi tutkimus on hahmottanut irtolöytöjen indikoivankin asutusta alueella. Lisäksi on esitetty näkemyksiä, että polttohautausmaalta meille näyttävät alueet ovat itse asiassa esimerkiksi seppien työmaita; tiedetään, että varhaiskeskiaikaiset sepät käyttivät ihmisluita raudan jalostusprosessissa teräkseksi. (Saa siinä sitten kokeellinen arkeologia yrittää rakentaa viikinkiaseiden raudan tekotapaa ja arvioida, että millä tavoin heidän rautansa poikkeaa meikäläisestä, koska se mitä ilmeisimmin kriittisesti poikkesi paljon). Suomen alueen polttohautausmaita luonnehtii kollektiivisuus siten, että luut siroteltiin kaikkien muiden vainajien luiden sekaan, tapa, joka esimerkiksi Ruotsin alueelta puuttuu kokonaan.Ajattelin silloin aiemmassa kirjoituksessani, että otantani löydöissä ja niiden inskriptioissa voi olla jännittävää mikrohistoriaa. Miksi saman alueen talojen nuoret ovat hankkineet käyttöfunktioltaan saman esineen samalla vahvasti varhaiskeskiaikaista lukemisen tapaa manifestoivalla inskriptiolla? Samanlaisia inskriptioita löytyy muualtakin eteläisestä Suomesta, mutta ei yhtä vahvasti kryptattuja. Kummallista kyllä, siis myös otantani esineiden ajoitus osuu toistensa kanssa samaan aikaan niin tarkasti kuin tämänhetkisillä metodeilla voi ajoittaa; kyseessä voi olla sukupolvieroja, mutta mistään sadoista vuosista ei sentään ole kyse. Joka tapauksessa mielenkiintoinen mahdollisuus microstorialle. Mikroarkeologia tutkii paikallisuuksia, joista omituisilta tai sattumiltakin vaikuttavien arkeologisten löytöjen kautta voidaan hahmottaa isompia kokonaisuuksia. Minulla ei siis ole arkeologian koulutusta vaan historiantutkijan mutta mikroarkeologian teoria muistuttaa kiinnostavasti mikrohistorian teorioita.
-
Viikinkien hukkunut kuningaskunta
Koska kehittämäni metodi tutkii tietynlaisia materiaalisia prosesseja, niin tutkimusprosessini koostuu inkursioista kymmenille tieteen aloille laajalla aikajänteellä. Aivan äskettäin kuitenkin tulin vastakkain tutkimuskirjallisuudessa Tanskan kuningasdynastian kriisistä 800-luvulla silmään tarttuvan paikannimen kanssa. Laithlinn/Lochla(i)nn. Tuossa on siis kaksi eri nimeä, joita on tutkimuskirjallisuudessa käsitelty viittaavan samaan paikkaan, ja myös viittaavan kahteen eri paikkaan. Laithlinn/Lochla(i)nn on gaelin kieltä, ja irlantilaisissa lähteissä se viittaa viikinkien kuningaskuntaan tai “viikinkimaailmaan”, joiden tarkka lokaatio ei käy lähteistä ilmi. Tutkimuksessa on periaatteessa kaksi eri linjaa; joko Laithlinn/Lochla(i)nn sijaitsee Norjassa tai insulaarisessa maisemassa Britanniassa, Skotlannissa tai saaristossa.
-
Tanskalaisten laki
Sillä aikaa kun arkeologia kääntelee multaa löytääkseen todisteita skandinaavien elämästä Englannissa, niin samalla aikaa ei ole olemassa näiden skandinaavien tuottamaa omaa kirjallisuutta, jota analysoimalla voisi ymmärtää heidän kokemaansa. Näin kirjoittaa uusin tutkimus todentaen omaa tutkimusprosessiani inskriptioni parissa. Paitsi että nyt voi olla toisin, kun olen todentanut inskriptioni kuuluvan näille skandinaaveille.
-
Lainsuojaton
Tutkimuskohteeni on sellainen, että inskriptioni luojien ja historiallisten omistajien identiteetin esiin rakentuminen tutkimusprosessissa on mahdollinen, sillä tuo identiteetti kiinnittyy useisiin jo inskriptiostani löytämiini elementteihin.