Näiden blogitarinoiden ensimmäisessä tarinassa etsin erästä kirjainta varhaiskeskiaikaisista käsikirjoituksista, sillä oman inskriptioni kautta tulkittuna varhaiskeskiaikaisten lukemisen ja tekstintuottamisen tapojen avulla ymmärrettynä tiesin, että tuo tietty kirjaimen muoto oli jo tuolloin olemassa, eikä vasta monia satoja vuosia myöhemmin.
Month: June 2024
-
Kuninkaantekijä
Kun nyt kirjoitan tieteellistä artikkelia, josta aiemmin mainitsin, tutkimani inskription alkuperästä ja konteksteista, havaitsin tämän kyseisen tutkimukseni aineiston rajauksessa jotain outoa ja yllättävää: koko aineisto on peräisin ainoastaan kahden toisiaan lähellä olevan paikkakunnan arkeologisesta datasta. Puhutaan muutaman kymmenen kilometrin etäisyyksistä. Toiseen paikkakuntaan sijoittuva aineisto on peräisin ajallisesti hyvin pitkäaikaiselta hautausmaalta. Toki kyseinen inskriptio on silti aiemmin ajoitettu parinsadan vuoden välille myöhäiseen rautakauteen. Usein Suomessa(kin) hautausmaat voivat olla toiminnassa jopa tuhat vuotta tai ylitse. Suomessa on monia hautausmaita, joista löytyy hautoja pronssikaudelta, jopa kivikaudelta rautakaudelle ja keskiajalle. Mielenkiintoinen on myös ilmiö, jossa esihistoriallisen ja historiallisen hautausmaan kupeeseen on rakentunut modernin ajan hautausmaa, kuten asuttamani rämeen viikinkien hautausmaan kohdalla on käynyt. Samankaltainen ilmiö koskee joskus myös asutustiloja: on havaittu arkeologista dataa, jossa samalla paikalla on ollut asutustila, siis talo, jopa pronssikaudelta myöhäiselle rautakaudelle. Paikalta nousee modernina aikana arkeologisia löytöjä, ja kappas kummaa, paikalla on vieläkin asuttu modernin ajan maatalo. Viikinkiaikana myöskin hautausmaat rakennettiin talojen läheisyyteen Suomessa.
-
Uneenkiipijä saapuu pian
Se alkoi siten, että iso vesihämähäkki kipusi taas avoimesta ikkunastani sisään piiloon hohteelta. Löysin sen käpertyneenä ikkunani alle, ja kuolleena. Seuraavana päivänä saimme itämaisesta kaupasta siellä käydessämme kotiimme oudon vieraan. Ristin sen enteellisesti Jimiksi. Olento on leikkisä ja seurallinen. Se juoksee tummalla puuta imitoivalla lattiallani isot etusaksensa ojossa, kunnes laitan sormen eteen, jolloin olento pysähtyy ja vetää sakset taakse ja sitten työntää saksensa eteen kohti sormiani. Se on joko Xysticus Ferox tai Xysticus Audax. En ole vieläkään kyennyt olentoa tunnistamaan täysin varmasti. Se on Thomisidae-perheeseen kuuluva pieni rapuhämähäkki. Ferox näyttää olevan kotoisin todellakin pohjoisesta Amerikasta, Pohjois-Carolinasta, Teksasista, New Yorkista, New Jerseystä. Audaxia esiintyy Suomessakin. Joskus jopa asiantuntijatkaan eivät kykene rapuhämähäkkejä tarkasti toisistaan tunnistamaan, koska niiden väritys muuttuu eri ikävaiheissa. Luotan olennon ilmiselvään kuiskaukseen minulle sen nähdessäni: Jim. Tapasin otuksen ensimmäisen kerran eteisessämme poikani vaatteiden päällä. Ajattelin sitä pölypallona ja kosketin kynnelläni, kunnes pölypallo lähtikin juoksemaan. Ja katsoin, että en ole ikinä nähnyt tuollaista hämähäkkiä, vaikka lapsena elin maasta ja puissa. Sitten tulikin kiire laittaa olento purkkiin tunnistuksen ajaksi, sillä kyseessä olisi voinut olla myös myrkyllinen eläin. Myöskin internet mainitsee olennon varsin hauskana ja leikkisänä otuksena. Joku toinen on sitä mieltä, että otus on aggressiivinen. Itse tulkitsin toisin; Jim on seurallinen suorastaan. Ja harmiton se on. Ensinnäkin sen löytäessäni se leikki kuollutta. Kun nostin poikani vaatetta, sen alta juoksi pieni musta oma kotihämähäkkimme, ainakin neljä kertaa pienempi kuin Jim. Kun Jim-otus lähti juoksemaan pitkin lattiaa, se melkein törmäsi meidän kotihämähäkki Mariaan, siihen samaan, joka oli Jimiä vaaninut vaatekasan alla. Jim pysähtyi, heitti etummaiset saksensa eteen ja perääntyi, vaihtoi kurssia. Niin paljon se pientä hämähäkkiä pelkäsi tai kunnioitti. Nyt Jim on ulkona. Vein sen ruohikkoon sen omaan elementtiin — vaanimaan.
-
Salaisuudenpitelijä
Viimeisen vuorokauden ajan olen totutellut ajatukseen, että tiedän jotain, mitä kukaan muu ei ole tiennyt ainakaan viiteen sataan vuoteen, todennäköisesti kuitenkaan tuhanteen vuoteen. Olen salaisuudenpitelijä.