Ja Pohjolan jumalat ovat viimein puhuneet minulle. Olen lukenut riimuteoriaa kirjallisuusteorian muodossa ja aivan uusinta uutta tutkimusta. Se ei ole oma tieteenalani mutta kirjallisuusteoria on tieteenala, jonka argumentointia joudun käyttämään sillä tavalla, että oman tieteenalani edustajat ymmärtäisivät, mitä sanon. Oma tutkimukseni tulee monitieteisellä metodillaan lähelle kirjallisuusteoriaa. Oma metodini, jota olen työstänyt tänä vuonna kymmenen vuotta, on muodostettu kvanttimekaniikan prosessien tutkimuksen, mikrostorian teoretisoinnin (mikrohistorian alkuperäinen muoto) ja feministisen historiantutkimuksen teorian pohjalta. Huomasin vähän aikaa sitten, että professori Lila Yawn on käyttänyt väitöskirjassaan yllättäen samantyyppistä itsemuotoilemaansa teoriaa poislukien kvanttimekaniikan. Yawn on takuulla ainoa henkilö maailmassa, joka laillani tietää, mitä on prosessien tutkimus historiassa. Se on erittäin raskasta ja vaativaa fyysisesti ja henkisesti ja mentaalisesti. Ei voi keskittyä yhteen spesialiteettiin vaan kaiken täytyy olla spesialiteettini alaista, siihen täytyy pyrkiä, jotta voin ymmärtää, mistä ja kuinka historian prosessit muotoutuvat — kuinka historia tapahtui; kuinka päästiin tähän tiettyyn tutkittavaan tapahtumaan tai ilmiöön, mitä oikeastaan tapahtui. Samalla prosessien tutkimus on palkitsevinta, sillä kuten sekä Yawnin että minun oppiäitini, feministisen historiantutkimuksen klassikkoteorian muotoilija Joan W. Scott on muotoillut uudenlaista historian tulkinnan näkemystä: Scott
kirjoittaa historian muutoksen tulkinnasta ja siitä, että miten tärkeää on ymmärtää toisiinsa
liimautuneiden historiallisten prosessien luonne. Mikä kiehtovinta, Scott irtisanoutuu
näennäisestä kausaliteetista tapahtumien selittäjänä (kuten minäkin; ajat sitten) ja haluaa selittää historiaa kysymällä
kuinka asiat tapahtuivat, jotta voimme ymmärtää miksi ne tapahtuivat.
Month: April 2024
-
Revelatio
-
Thorin joki
Ainakaan tähän mennessä eivät Pohjolan jumalat ole minua lähestyneet, ne pysyvät hiljaa, vaikka olen heidän salaisuuksiensa, riimujensa, ytimeen katsonut. Tai päässyt katsomaan tutkimani esineen ja sen sisältämän inskription kautta.
-
Pohjolan tummilla vesillä
Menin Pohjolaan lukemaan erilaisia riimuinskriptioita ajanlaskumme ensimmäiseltä noin viideltäsadalta vuodelta, ja tässä minä olen yhä lamaantuneena siitä tiedosta ja ymmärryksestä — siis kauhusta, jonka olen oppinut tällä matkalla hyvin tuntemaan — , mitä nämä kirjaimet tutkimukseeni latasivat.
-
Takaisin Pohjolaan
Olen taas saanut tuntea niiden historian prosessien olemassaolon, joita koetan löytää. Olen saanut tietää, että itse asiassa se, että voisin väittää vertaisarvioitavassa tutkimuksessa tutkimani noin tuhatluvun esineen inskription tutkimani mukaan sisältävän demoottisen (vanhan Egyptin hieroglyfien) kirjoituksen perinteitä on osin viitattavissa aivan uusimpaan tutkimukseen. Esinettähän on paljon tutkittu mutta sen inskriptiosta ei ole aiemmin saatu mitään irti.
-
Haudattu tuhanneksi vuodeksi kotomaan poveen
Olen viimeinkin, kahden vuoden jälkeen, löytänyt selityksen tutkimani inskription sanansisäiselle koodinvaihdolle.Koodinvaihto viittaa keskiajan ja antiikin teksteissä magiaan — tai kuten me nykyään erotamme toisistaan esimerkiksi magian, uskonnon ja tieteen. Tuolloin antiikissa, myöhäisantiikissa ja varhaisena keskiaikana — oman näkemykseni mukaan — se, mikä meille tänään näyttäytyy “uskontona”, oli heille meidän tieteidemme määrittämää “uskontoa”, “magiaa”, joskus jopa “tiedettä”. Muistatte ne Uuden testamentin papyrusten tulkintaan vaikuttavat kreikkalaisten filosofien teologian. Magiatutkimus erotti vuosikymmeniä toisistaan uskonnon ja magian mutta uudet tieteen näkemykset ymmärtävät, että tällaiset näkemykset ovat anakronistisia, sillä kaksisataa luvun kristitylle usko oli maagista, ymmärrystä ja kauhua kuten viimeksi kirjoitin. Jos ajatellaan vaikka Jeesuksen ylösnousemista ja muita ihmetekoja, niin jopa nykyajan ihmisille tulee ymmärrettävämmäksi uskomisen sisältämä magia.Koodinvaihto tarkoittaa tekstiä, jossa kieli vaihtuu toiseksi kesken kaiken. Yhdessä tekstin osassa voi olla jopa neljää eri kieltä tai erilaisia kirjoitusjärjestelmiä käytettynä. Koodinvaihtoa on montaa erityyppistä riippuen sen tasosta; kuitenkin sanansisäinen koodinvaihto on tutkimanani aikana tuntematon käsite. Itse asiassa olin yhden kerran joutua melkein kauhun reunalle tutkiessani tutkimuskirjallisuutta: normannien Englannin valloituksen taitekohdan tuottamaa koodinvaihtoa on kuulemma todella huonosti tutkittu mutta tutkimus vihjaa salaperäisesti, että “some claim”, jotain väitettä, on ollut myös sanansisäisestä koodinvaihdosta tuolloin, asia, joka siis ilmentyisi enemmissä määrin koodinvaihtoon tuolloin normannien tulon taitekohdassa.Ja kuitenkin minun tutkimani inskriptio osoittaa sanansisäistä koodinvaihtoa, ja muiden komposiittiensa myötä se viittaa noin vuoden tuhat molemmille puolille; ehkä ennemmin vuoden tuhat toiselle puolelle.Asia jäi arvoitukseksi itselleni puoleksi vuodeksi. Kunnes olin päässyt tutkimaan niitä Uuden testamentin sanojen merkityksiä, kuten usko, josta kirjoitin viimeksi.εἰρήνη (rauha) on muuten toinen tällainen sana, jo tutkimuksessa viitattu; tuli minua muutama päivä sitten vastaan. Jumalan rauha tarkoitti ajanlaskun alussa eetosta, joka saattoi olla hyvin tai huonosti. εἰρήνη viittasi todennäköisesti hieman samaan konseptiin kuin meidän yhteiskuntarauhamme, yhteiskuntajärjestys. Tuolloin tutkittuna aikana vuodesta 300 ennen ajanlaskun alkua vuoteen 400 viranomaisten papyrus-dokumenteista ja yksityisistä kirjeistä löydämme jopa viranomaisia, joiden työtä εἰρήνη määritti. Dokumentteihin on jäänyt tietoa heidän suorittaneen pidätyksiä, selvittäneen maakiistoja, huolehtineen aasien sujuvista siirroista ja lain toteutumisesta ja niin edelleen. Ilmiselvästi siis poliiseja, järjestysmiehiä ja osa oikeutta. Eräästä papyruksesta löytyy näiden viranomaisten oma kuvaus itsestään, ja heitä oli useiden eri viranomaisnimikkeiden alla muuten; “τῶν εἰρηνικῶν τὴν φροντίδα ἀναδεδ{οι}ημένοι” (“miehet, joille on luotettu rauhan asioille ajatuksen antaminen“).Sanansisäinen koodinvaihto siis ilmestyy uudelleen koilliseen Eurooppaan noin vuonna tuhat; suunnilleen normannien Englannin valloituksen aikaan mutta se oli jo aiemminkin käytössä, nimittäin tuolloin kaksisataa luvulla. Aikana, josta väitän tutkimani esineen inskription saaneen lihaa luidensa päälle kuten olen aiemmin täällä kirjoittanut niiden hyvien miesten kontekstissa. Ja tällä kertaa kyse on magiasta, ainakin tutkimuksen kategoriana mutta minä katson asiaa suvaitsevaisemmin, enkä juuurikaan erittele aineistosta uskovia ja pakanoita, sillä moni “kristitty” roomalainen kirjoittajakin kirjoitti sujuvasti varsin pakanallista tekstiä. Raja “kristityn” ja “pakanan” välillä ei tuolloin ollut samantyyppinen kuin nykyään. Jotkut tutkijat ovat jopa ehdottaneet näiden kategorioiden poistoa tutkimuksessa. Oma tutkimukseni on tullut samoihin lopputulemiin. Tutkimani esineen omistajat elivät mystillisen (kristillisyyden; “kauhu ja ymmärrys“) ja mytologisen menneisyytensä maagisessa rajatilassa. Ja tuo mytologinen menneisyys ei ollut ainoastaan heidän synnyinmaatilojensa oma vaan siihen sekoittui melkein tuhannen vuoden takainen menneisyys tuhansien kilometrien päässä heidän kotitiloistaan.Kyse on Thebasta 1800-luvun alussa ostetuista kreikkalaisista maagisista papyruksista (PGM). Papyrusten alkuperä on mysteeri mutta todennäköisesti ne ovat omistaneet eri temppeleiden papit noin toisen vuosisadan alusta kolmannen vuosisadan loppuun. Papyruksissa on loitsuja, kirouksia, reseptejä. Kyse on erikoisista (anakronistisesti ajatellen) heprealaisten (vanhatestamentillisten) käsitteiden sekoittamisesta vanhan faaraoiden Egyptin mentaalimaailmaan, muun muassa. Tekstit on kirjoitettu demoottisella kirjoituksella ja muinaiskoptilla. Demoottinen kirjoitus on hieroglyfisen kirjoituksen eräs nuorin muoto. Muinaiskoptikaan ei ole kieli tai murre, eikä se oikeastaan ole edes yksittäinen kirjoitusjärjestelmä. Muinaiskoptilaisia kirjoituksia kirjoitettiin kreikkalaisella aakkostolla, johon lisättiin demoottista kirjoitusta. Se on varsin vaihtelevaa niin ajallisesti kuin paikallisesti.Ehkä jossain vaiheessa teen kysymyksen, että keitä nämä papit olivat.Sanansisäinen koodinvaihto ei ole ainoa asia, joka yhdistää tämän tietyn maagisten papyrusten perinteen tutkimaani esineen inskriptioon. Toinen on asioille omituisten nimien antaminen. On muitakin. Kun kuitenkin sanansisäinen koodinvaihto ja omituiset nimet ja sanat ilmestyvät anglosaksien repertuaariin, on kyse heidän hermeneuttisesta perinteestään. Tämä tapahtui monen sadan vuoden kuluttua noiden egyptiläisten maagisten loitsujen unohtamisesta. Vai unohtuivatko ne? Tutkijoilla ei ole varmuutta, että mistä anglosaksit ammensivat outoja kreikkalaisia sanojaan ja jopa tuntemattomia latinan kielen sanojaan, jotka ilmestyivät heidän käsikirjoituksiinsa vuoden tuhat kieppeillä. Ja minun tutkimaani esineeseen.Eräs noiden Thebasta ostettujen maagisten loitsujen ohje on pysäyttävä. Siinä pyydetään sitä, joka haluaa tietoa, pukemaan pieni poika pellavavaatteisiin kauttaaltaan (kuten papit ilmeisesti!) ja laittamaan poika auringon eteen. Kysyjän pitää olla pojan takana ja tehdä tietty loitsu, jossa lausutaan juuri tuollaisia outoja heprealaisia sanoja, tosin ei aivan niin jäljittämättömiä kuin vaikkapa gnostilaisista teksteistä tuttu Aramax vaan sanoja, jotka viittaavat ilmeisimmin jumaluuksiin ja jumalan käsittämiseen. Eli kysyjän pitää identifioida itsensä näiden käsitteiden kanssa, huijata aurinkoa luulemaan, että kysyjä on Sabaoth, vaikkapa. Sitten kysytään kysymys, joka askarruttaa kysyjän mieltä. Heprealaista maailmaa ja faaraoiden vanhaa Egyptiä siis, auringonjumaluuksineen.Eli kun kohta kaksi vuotta sitten aloitin tämän oudon matkani tutkimani esineen kanssa, niin taisin ensimmäiseksi ymmärtää tutkimani esineen luokan inskriptioiden viittaavan demoottiseen, hieroglyfeihin. En siis ollut vallan väärässä. Sanotaan, että faaraoiden Egypti oli unohdettu esinehistoriasta viimeistään viimeisten demoottisten kirjoitusten häviämisen myötä neljäsataa luvulla, Rooman kaatumisen aikoihin. Oma tutkimukseni esittää muuta: faaraoiden tuhatvuotiset perinteet elivät vielä tuhatluvulla esineissä ja pohjolan perilläkin tutkimani esineen omistajien synnyintiloilla, joissa nämä esineet inskriptioineen Suomessa saatettiin lopulta maan poveen tuhanneksi vuodeksi.Tämänkertaiseen tarinaani liittyy itseoikeutetusti lyhyt rock-lyriikka. Liittyy sen vuoksi, koska muinaiskoptilaista koodinvaihtoa tutkiva saksalainen ylipisto selittää yleisölleen koodinvaihtamisen idean olleen samantyyppinen kuin vaikkapa nykyään oikeastaan kukaan ei halua kuulla Rammsteinin Du hast-biisiä muulla kielellä kuin saksalla, sen alkuperäisellä kielellä siis. On luotu tietty rock-perinne, traditio, jota ei kuulu kääntää toiselle kielelle. Se ei ehkäpä edes ole käännettynä samalla tavalla ymmärrettävä lyriikka. Siteeraan tähän yhtä sydämessäni aina olevaa Rammsteinin biisiä. Kun katsoo sen sanoja, niin ehkä ymmärtää, miksi magian tutkija on lyriikkaan viehtynyt.Mein Herz BrenntNun liebe Kinder, gebt fein acht.Ich bin die Stimme aus dem Kissen.Ich hab’ euch etwas mitgebracht,Hab’ es aus meiner Brust gerissen.Mit diesem Herz hab’ ich die Macht,Die Augenlider zu erpressen.Ich singe, bis der Tag erwacht.Ein heller Schein am Firmament.Mein Herz brennt.Sie kommen zu euch in der Nacht,Dämonen, Geister, schwarze Feen.Sie kriechen aus dem KellerschachtUnd werden unter euer Bettzeug sehen.Nun liebe Kinder, gebt fein acht.Ich bin die Stimme aus dem Kissen.Ich hab’ euch etwas mitgebracht.Ein heller Schein am Firmament.Mein Herz brennt.Sie kommen zu euch in der NachtUnd stehlen eure kleinen, heißen Tränen.Sie warten, bis der Mond erwacht,Und drücken sie in meine kalten Venen.Nun liebe Kinder, gebt fein acht.Ich bin die Stimme aus dem Kissen.Ich singe, bis der Tag erwacht.Ein heller Schein am Firmament.Mein Herz brennt.Mein Herz brennt.Mein Herz brennt.Mein Herz brennt.Mein Herz brennt.Mein Herz brennt.Mein Herz brennt.Mein Herz brennt.—Till Lindemann / Richard Z. Kruspe / Doktor Christian Lorenz / Paul Landers / Christoph Doom Schneider / Oliver RiedelKappaleen Mein Herz brennt sanoitukset © Discoton Musik Ed. Gmbh, Tamtam Fialik Musikverlag Inh Emanuel Fialik, Rammstein Musikverlag@Blogissani en käytä yksityiskohtaisia tuottamiani tietoja tekoälyn vuoksi
-
Ymmärrys ja kauhu
“Alkukristittyjen” tekstien lukeminen kreikan kielellä niiden alkuperäisestä lokaatiosta, papyruksista, kaikkine outoine sanoineen ja sanan taivutuksineen, tiettyine paleografioineen, vokaalinvaihtoineen, jotka ovat nykykielessä taas erityyppiset, ja niin edelleen, on saanut minut paremmin ymmärtämään tutkimani esineen omistajia. Sillä olihan niin, että tuon esineen sisältämän inskription paleografia ja tietty kielioppi indikoi vankasti tutkimani esineen tekijöiden olleen vaikutuksissa näiden samojen alkukristillisten tekstien ja papyrusten kanssa ja tulkinneen niitä tuon esineensä inskriptioon luoden identiteetin itselleen.
-
Hyvät miehet ja usko
Tutkimani esineen sisältämästä inskriptiosta olen jo löytänyt noin tuhannen vuoden paleografisen kaanonin jatkumon. Viimeiset päivät täällä olen kertonut löytäneeni toisenkin kaanonin. Tämäkin kaanon voi ulottua suunnilleen noin ensimmäisen vuosisadan loppuun eli se on suunnilleen samanikäinen kuin ensin löytämäni. Koska tutkimukseni metodi on erityyyppinen kuin on totuttu (katso Lila Yawnin kirjoittama tekstinpätkä aivan tämän blogin ensimmäisessä kirjoituksessa), niin joudun tutkimaan todella pitkiä ajallisia prosesseja, ja koko ajan kasvava tietomäärä on ääretön, sanoin tutkimuksen eri genrejen määrä.
-
Majesteettisen kauhun näyttämöllä
Ja minä löysin sen kirjaimen. Siis totta kai se on muinainen, vanha kirjain mutta hävisi käytöstä noin melkein tuhanneksi vuodeksi. Ja — kun nyt etsin tutkimalleni esineelle sen yksityiskohtaisia historiallisia olosuhteita, joita sille ei ole vielä löydetty — niin itse luomani visio Luumetsästä auttoi: päädyin kuin päädyinkin Transilvanian vuorille ja Romanian metsiin. Sieltä löytyi käsikirjoitus, jossa tuo kirjain esiintyy. Löytämäni käsikirjoitus on kopio, näin kertoo vanha arkistotieto. Käsikirjoitusta ei ole pystytty ajoittamaan. Se on paperista tehty, ei siis vellumista tai pergamentista. Eläimelle raapustettu on tietysti muinaisempi as a rule. Siis ainakin katsoen läntisimmistä päästä Eurooppaa. Mutta käsikirjoitus on siis arkistotiedon mukaan kopio jostakin aiemmasta, jo kadonneesta kirjoituksesta.
-
Luumetsään
Olen ihmetellyt kaksi vuotta, että miksi löydän erään tietyn tuhatluvun alun käsikirjoituskodeksin keskisestä Euroopasta, jossa se nykyään on säilytettynä. Kodeksilla on tuntematon historia. Se on säilytetty Palatinae Vindobonensis-kirjastossa ainakin vuodesta 1793 asti.